Mulla iski pienoinen sanaton hetki kun tulin pikkusiskon rippileiriltä isosen tehtävistä kotti viikon jälkeen. Nuutti oli kasvanu niin paljon etten aluks meinannu uskoa mun silmiäni. Seuraava reaktio oli sitte kyynel silmäkulmassa, oli tota meijän karvapalloa kyllä aika liian suuri ikävä ollu !

Nyt huomaa jo että Nuuttin ego on kasvanu päätähuimaaviin mittoihin, välillä kun häntä kehuuki ni hän kävelee ohi vaan nokka pystyssä. Ja jos joku vieras, niinkuin Roosan rippijuhlissa, tulee vierelle ni Nuuttilla ei oo mitään vaikeuksia ilmaista mielipidettään.Välillä kuuluu ärinää ja murinaa, välillä haukahduksia ja välillä juttelun kaltaista äännähtelyä hännän heilutuksien kera. Toisaalta on myös hyvä et Nuutti ei oo arkaillu ketään vierasta ja leikkiseuraksikin tuntuu kelpaavan ihan kuka vaan :)

Välillä mua harmittaa kun oon ollu nyt viikonloppuja pois kotoota välillä kokonaan, ja nyt olin ton viikon rippileirillä ni tuntuu et Nuuttista on tullu ihan äitin koira ;/ Kateus pistää kiekumaan.
Mut onneks Nuutti tuntuu silti pitävän mua perheenjäsenenä siinä missä muitakin meijän perheen poppoota.:)

Eilen kun oli Nuuttin ensimmäiset pippalot, ni Nuutti sai olla kodinhoitohuoneessa ja mun huoneessa aluksi, mut loppujen lopuksi Nuutti tuntuikin nauttivan niitten kaikkien vieraidenkin ihmisten seurasta. Kaikki sukulaiset ja tututkin oli valmiita majoittamaan Nuutin jos me ei enää tykättäis Nuutista. Äiti sitten kuittas siihen ihan heti että " in your dreams ! " :D  Ja hoitopaikkojakin oli tarjolla useampia jos vaikka lähdettäis matkalle tai jotain. Nuutti murskas kaikkien sydämet :) Kihkihkih.    



          651020.jpg