Viime viikolla tuli nimittäin haukuttua kaksi ukkoa samaan kyytiin ja ihan lyttyyn, edellä mainitussa järjestyksessä.
Nokikolarin vierailu aiheutti siis sydämentykytystä paitsi kolarille , myös meidän pienelle Nuutti-pojalle, jonka koiranaivoituksiin ei voinut mahtua ajatus jostain niin pelottavasta kuin mitä kylän umpimusta nokikolari on. Ja kun tämä outo olento vielä liikkui, piti ääntä ja imuroi ikävällä imurilla hormeja, on homma valmis - on haukuttava koko sielun ja ruumiin voimasta!
Toisaalta - ei täydellinen vastakohtakaan saa Nuutin varauksetonta hyväksyntää.
Lauantain ensilumen sataessa Nuutti paineli menemään ympäri maita ja mantuja niin että lumi pöllysi. Voi sitä iloa ja riemua! Jehuu.!!
Vaikka kieli jo roikkui ulkona, ei into laantunut sentin vertaa, vaan koko valkoinen maailma oli myllättävä .
Kunnes pihalle ilmestyi lumiukko!
V o i p o j a t , kaikki seis!
Nuutti katsoi omituista, vähän kallellaan olevaa olentoa jolla oli risut kourassaan ja ontuva hymy naamallaan. Tarvittiin nopeita johtopäätöksiä, tuumi Nuutti.
Pötikkä ansaitsee KUNNON haukut!
Sellaiset kunnon haukut, jossa ei vedetä henkeä ensimmäiseen minuttiin tai kahteen ja vaan haukutaan, ja näin keinoin tehdään asia vastapuolelle hyvin selväksi, antamatta toiselle minkäänlaista suunvuoroa!Mutta lumiukon hymy ei suoristunut. Siinä se vaan möllötti - yhä, eikä pelännyt Nuuttia olenkaan! :o)
Vinku.
Nuutin ystävyys on siis muutamaa edellä mainittua poikkeusta lukuunottamatta hyvin pyyteetöntä ja ihastuttavaa. Ihan niinkuin ystävyys Vinkuun.
Vinku on Nuutin pehmolelu, jonka vetelissä narujaloissa on pallot ja pyöreähkön keskivartalon sisällä asuu vingahtava ääni.Nuutti rakastaa tätä elotonta ystäväänsä.
Tässä eräänä iltana Vinku ja Nuutti ottivat taas toisistaan mittaa.
Rupeama oli pitkä ja ottelueriä ilmeisen monta. Välillä Nuutti sai osakseen Vinkun vingahduksia jonka Nuutti kuittasi personallisella puhahduksellaan. Tapahtuma jatkui jatkumistaan, kunnes Nuutti yhtäkki parkaisi ja Vinku lensi kaaressa sohvan taa! Katsoimme mitä tapahtui, ja Nuutti tepasteli jotensakin nolon oloisena hakemaan päänsilityksiä. Kysyimme Nuutilta oliko Vinku päässyt niskanpäälle vai oliko se käyttänyt kyseenalaisia painiotteita? Ei vastausta. Siinä Nuutti vaan oli ihan hiljaa ja silmäili taakseen ikänkuin odottaen Vinkun riemukasta paluuta tai uudelleen hyökkäystä. Mitään vaan ei kuulunut.
Vinku oli ilmeisesti loukkaantuneena sohvantakana - voih! Mikä neuvoksi?!
Seuraavassa käänteessä tajusimme, että Nuutti oli hakenut Vinkun viereensä ja he nukkuivat nenä nenässä kiinni , voi, niin suloista unta yhdessä!
Nuutti ja Vinku
Kommentit