Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
06.11.2007 - 08:54
Nuutti ystävystyy helposti - ja häneen on helppo ystävystyä, paitsi jos sattuu olemaan nokikolari tai lumiukko!
 Viime viikolla tuli nimittäin haukuttua kaksi  ukkoa samaan kyytiin ja ihan lyttyyn, edellä mainitussa järjestyksessä.

Nokikolarin vierailu aiheutti siis sydämentykytystä paitsi kolarille , myös meidän pienelle Nuutti-pojalle, jonka koiranaivoituksiin ei voinut mahtua ajatus jostain niin pelottavasta kuin mitä kylän umpimusta nokikolari on. Ja kun tämä outo olento vielä liikkui, piti ääntä ja imuroi ikävällä imurilla hormeja, on homma valmis - on  haukuttava koko sielun ja ruumiin voimasta!

Toisaalta -  ei täydellinen vastakohtakaan saa Nuutin varauksetonta hyväksyntää.

Lauantain ensilumen sataessa  Nuutti paineli menemään ympäri maita ja mantuja niin että lumi pöllysi. Voi sitä iloa ja riemua! Jehuu.!!
Vaikka kieli jo roikkui ulkona, ei
into laantunut sentin vertaa, vaan koko valkoinen maailma oli myllättävä .
                                       Kunnes pihalle ilmestyi lumiukko!
V o i  p o j a t , kaikki seis!
Nuutti katsoi omituista, vähän kallellaan olevaa olentoa jolla oli risut kourassaan ja ontuva hymy naamallaan. Tarvittiin nopeita johtopäätöksiä, tuumi Nuutti.
Pötikkä ansaitsee KUNNON  haukut!
Sellaiset kunnon haukut, jossa ei vedetä henkeä ensimmäiseen minuttiin tai kahteen ja vaan haukutaan, ja näin keinoin tehdään asia vastapuolelle hyvin selväksi, antamatta toiselle minkäänlaista suunvuoroa!
Mutta lumiukon hymy ei suoristunut. Siinä se vaan möllötti - yhä, eikä pelännyt Nuuttia olenkaan! :o)


Vinku.
Nuutin ystävyys on siis muutamaa edellä mainittua poikkeusta lukuunottamatta hyvin pyyteetöntä ja ihastuttavaa. Ihan niinkuin ystävyys Vinkuun.

Vinku on Nuutin pehmolelu, jonka vetelissä narujaloissa on pallot ja pyöreähkön keskivartalon sisällä asuu vingahtava ääni.Nuutti rakastaa tätä elotonta ystäväänsä.

Tässä eräänä iltana Vinku ja Nuutti ottivat taas toisistaan mittaa.
Rupeama oli pitkä ja ottelueriä ilmeisen monta. Välillä Nuutti sai osakseen Vinkun  vingahduksia jonka Nuutti kuittasi personallisella puhahduksellaan. Tapahtuma jatkui jatkumistaan, kunnes Nuutti yhtäkki parkaisi ja Vinku lensi kaaressa sohvan taa! Katsoimme mitä tapahtui, ja Nuutti tepasteli jotensakin nolon oloisena hakemaan päänsilityksiä. Kysyimme Nuutilta oliko Vinku päässyt niskanpäälle vai oliko se käyttänyt kyseenalaisia painiotteita? Ei vastausta. Siinä Nuutti vaan oli ihan hiljaa ja
silmäili taakseen ikänkuin odottaen Vinkun riemukasta paluuta tai uudelleen hyökkäystä. Mitään vaan ei kuulunut.
Vinku oli ilmeisesti loukkaantuneena sohvantakana - voih! Mikä neuvoksi?!


Seuraavassa käänteessä tajusimme, että Nuutti oli hakenut Vinkun viereensä ja he nukkuivat nenä nenässä kiinni , voi, niin suloista unta  yhdessä!

Nuutti ja Vinku





22.09.2007 - 20:30
Koska Nuutti on kasvanut tosiiii paljon, tuli hänen pentusänkynsäkin pieneksi.
Iskä ja äiskä kävi ostoksilla ja toi Nuutille uuden pedin - aaaaaaaah pehmoisen.


Nuutti on sellainen rento-olli ettei toista ole. Uuteen petinsäkin se otti muita mutkitta omakseen, turhia kursailematta vaikka vanhat hajut puuttuivatkin ja asettui omistajan tavoin siihen  koko koiruudellaan leviäksi.
Kas näin!



15.08.2007 - 09:25
Koulu ja työ on alkanut ja Nuutti on ihmeissään - mihin ne kaikki nyt yhtäkkiä ryntää!???!
Jännitettiin koko plutuna miten Nuutti asian ottaa, mutta hei - ei mitään ongelmia.
Ensimmäisten ihmetysten ja muutaman kolutun sukan jälkeen Nuutti varmaan totesi itsekseen että tää on nyt tätä, no problem!

10.07.2007 - 16:02
Ja tulipa tässä mieleen vielä Nuuttin ensimmäinen reissu tienreunaa pitkin.
Se menee jokseenkin näin:

Eräänä aurinkoisena päivänä meijän äiti meinas että mitäköhän Nuutti mahtais tykätä jos käytäis pienellä lenkillä tienreunaa pitkin. No, äiti otti Nuutin ulos ja kytki hänet remmiin ja lähti kohti naapurin taloa.
Matka päättyi kuitenkin hyvin nopeasti naapuriin ja tämän koiran tullessa vastaan.

Nuuttin reaktio oli kuulemma seuraavanlainen;

                                           katse naapurin koiraan -> " VIU ! " -> karkuun !

Äiti oli tukehtua nauruun ja samoin me muutkin kun kuultiin asiasta :D


                                          
10.07.2007 - 15:21
                        Noniin, back to the raportointi.

Nyt Nuutti on ollu kahdessa rokotuksessa; jonkun sortin kolmoisrokotuksessa, joka annettiin kahdessa osassa, ja vielä edessä on rokotus vesikauhua vastaan.

Nuutti alkaa oppimaan pikkuhiljaa että ulos mennään pissalle. Nyt hän on meinaa muutamaan otteeseen ollu ulko-/eteisenoven takana istumassa tai vinkumassa ulos. Kun ulos sitten on menty, niin kyllä meijän luulo on todistunut oikeaksi; pissahätä Nuutilla oli kummallakin kerralla.

Nuutti on taas kasvanu ihan hirveesti. Kauheeta vauhtia ! Nuutista on tullu kaiken lisäksi tullu oikeen herkkupeppu, kaikki ruoka tai juoma kelpaa.Varsinki hedelmät ja jäätelö kelpaa oikein hyvin :)

Se on nii hassua, et Nuutti kasvaa oikeestaan vaan pituutta ja (leveyttäkin hiukan ;) ) eikä niinkään sitä korkeutta niinku meillä ollaan totuttu.
Nuutti on meijän ensimmäinen pieni haukku, ensimmäinen sylihaukku ja ensimmäinen kunnolla huomionkipeä haukku. Welsh Corgi on muuten yllättävän tuntematon rotu, mitä nyt ollaan Nuuttia päästy esittelemään tutuille yms., niin on huomattu ettei suuri osa ole edes kuullut moisesta rodusta.

Mielipiteet Nuutti tuo aina esille, eikä epäröi murista tai äristä jos sille päälle sattuu. Nuutilla tuntuu myös olevan jonkun sortin piilevä kyky, kuulon sammuttaminen. Välillä ei siihen haukkuun saa kerta kaikkiaan mitään kontaktia.


                                   
                    Ei muuta voi sanoa, kun että hyvin on mennyt.
                                 
Kaikki tykkää Nuutista ja Nuutti tykkää kaikista.


                     

                                                    Nuutti ja rakkaimmat lelut. :)

                        

                                                     Uninen Nuutti-haukku <3

 
                         

                                                          .........
11.06.2007 - 10:55
Mulla iski pienoinen sanaton hetki kun tulin pikkusiskon rippileiriltä isosen tehtävistä kotti viikon jälkeen. Nuutti oli kasvanu niin paljon etten aluks meinannu uskoa mun silmiäni. Seuraava reaktio oli sitte kyynel silmäkulmassa, oli tota meijän karvapalloa kyllä aika liian suuri ikävä ollu !

Nyt huomaa jo että Nuuttin ego on kasvanu päätähuimaaviin mittoihin, välillä kun häntä kehuuki ni hän kävelee ohi vaan nokka pystyssä. Ja jos joku vieras, niinkuin Roosan rippijuhlissa, tulee vierelle ni Nuuttilla ei oo mitään vaikeuksia ilmaista mielipidettään.Välillä kuuluu ärinää ja murinaa, välillä haukahduksia ja välillä juttelun kaltaista äännähtelyä hännän heilutuksien kera. Toisaalta on myös hyvä et Nuutti ei oo arkaillu ketään vierasta ja leikkiseuraksikin tuntuu kelpaavan ihan kuka vaan :)

Välillä mua harmittaa kun oon ollu nyt viikonloppuja pois kotoota välillä kokonaan, ja nyt olin ton viikon rippileirillä ni tuntuu et Nuuttista on tullu ihan äitin koira ;/ Kateus pistää kiekumaan.
Mut onneks Nuutti tuntuu silti pitävän mua perheenjäsenenä siinä missä muitakin meijän perheen poppoota.:)

Eilen kun oli Nuuttin ensimmäiset pippalot, ni Nuutti sai olla kodinhoitohuoneessa ja mun huoneessa aluksi, mut loppujen lopuksi Nuutti tuntuikin nauttivan niitten kaikkien vieraidenkin ihmisten seurasta. Kaikki sukulaiset ja tututkin oli valmiita majoittamaan Nuutin jos me ei enää tykättäis Nuutista. Äiti sitten kuittas siihen ihan heti että " in your dreams ! " :D  Ja hoitopaikkojakin oli tarjolla useampia jos vaikka lähdettäis matkalle tai jotain. Nuutti murskas kaikkien sydämet :) Kihkihkih.    



         


01.06.2007 - 17:03
-> Meijän Nuutti on melkeenpä aikuismaisen kokonen jo ! Aika jännää seurata ku Nuutsa kasvaa koko ajan ihan huomaamatta ja oppii kaikenlaista uutta siinä sivussa. Meijän "omppupoika" ( Nuutti tykkää vissiin omenasta; aina kun jollain on omppu kädessä ni Nuutti villiintyy täysin ) ei tosiaan oo mikään nössö niinku aluksi tuntus. Energiaa ja tahdonvoimaa riittää, eikä itsepäisyyttäkään puutu. Välillä Nuutsa ei näytä edes kuulevan mitä hänelle puhutaan, saatika sitten reagoi yhtikäs mihinkään.

-> Nuutilla on ehtymätön kiinnostus ruohomättäisiin ja savikokkareisiin. Ruohomättäille Nuutti murisee ja kouluttaa, ja ISOT savikokkareet ovat sitä parasta leikkiseuraa. Niitä voi riepotella ja kannella milloin mihinkin ja siltä Nuutin kirsukin näyttää aika ajoin.
Myöskin kuopankaivuu on oiva harrastus, Projekti Kiina edistyy päivä päivältä paremmin. Ja kun voimat ovat loppu niin sitä voidaan kaivaa sitten vaikka kyljellään maaten. :D
Äiti nauro ittes kuoliaaksi kun Nuutti alko löysäilee kuopankaivuun kanssa.. :)


->Kynsien leikkuutakin on harjoiteltu muutamaan otteeseen, noin kerran viikossa. Aluksi Nuutsa kitisee ja pyörii mutta kun joku tulee vähän rapsuttelemaan niin kyllä meijän pikkupoika siitä rauhottuu. Kynsien leikkuu sujuu siis melko nopeasti ja vaivattomasti JOS Nuutti on hyvällä tuulella ;)

                          
24.05.2007 - 14:53
Nyt on pitäny kiirettä ku on kaiken maailman sählinkiä ollu koulun takia, joten en kirjottele tällä kertaa tän enempää, lisään vaan kuvia ni näätte taas kuinka Nuutti on kasvaa huristanut jo aikalailla. Ja huomatkaa, kummatkin korvat ovat nyt pystyssä !! Vaau :) Toisessa kuvassa Nuutti vahtii omaa kotiansa. Koppi eli kotikotinen on vaarin tekemä ja oikke hjuva Nuutille.
  
 
               

                                                           


                                                                            
                                                                                                                       


                                                                                                                    
16.05.2007 - 15:55
    Päivittelen taasen meijän vauvan uusia taitoja :

1. Nimi tuntuu olevan jo melko tuttu, pää kääntyy kun nimen huutaa ja parhaassa tapauksessa Nuutti alkaa tipsuttelemaan kohti huutajaa !

2. ..ja jos Nuutti ei nimen kuullessaan lähdekään tipsuttelemaan kohti huutajaa, niin viimeistään Nuutti hinaa hänen Korkeutensa paikalle silloin, kun huutaa nimeä ja taputtaa jalkoja kerran tai kaksi.

3. Rappuset. Ylöspäin rappuset sujuvat jo lähes vaikeuksitta, ja vaikkei aina onnistuisikaan, niin yritystä ei meijän Nuutilta ainakaan puutu. Aina hän yrittää uudestaan ja uudestaan kunnes on päässyt tavoitteeseensa. Alaspäin tullessa pitää kuitenkin olla todella varuillaan ettei Nuutti lennä naamalleen tai jotain vastaavaa, korkeudentaju kun tuntuu olevan vielä "hieman" hakusessa.

4. Ollaan myös huomattu, että perheenjäsenet alkavat tulla tutuiksi. Häntä vispaa vimmatusti  jos Nuutti sattuu olemaan hereillä kun äiti tulee töistä, tai joku mukuloista tulee koulusta kotti. Heti tulee hyvä mieli pitkänkin päivän jälkeen kun pieni ystävä on vastassa, ja vaikkei olisikaan, niin näkemisestäkin tulee ihan hirmu hyvä fiilis !

-> Yöt Nuutti poika nukkuu makoisasti, kun illalla on leikitty ja käyty pihalla temmeltämässä :)
   
              


Huomaa toisesta kori-kuvasta, että oikea korva pysyy pystyssä jo aika hyvin ! :)
14.05.2007 - 17:56
Tänään Nuutti istus muutaman kerran ku tarjosin pienen pientä luuta, ja vinkui ku halus pissalle.
Jotenkin musta tuntu että kieltäminenkin meni vähän paremmin perille tänään :)
..Myöskin jääkaapin paikka tuntuu olevan selvillä, ja sukat in.

Nuutti on fiksu pikku haukku.
Kuvassa Nuutti odottaakin jo selvästi jääkapinoven avautumista ;)

                                      

Täällä vartioin mää !
Note
" On okei päästää itsensä
menemään niin kauan
kuin pystyy tuomaan itsensä
myös takaisin. "


- Mick Jagger / Rolling Stones

Rest In Peace Elmo




* 5.1.1994
29.1.2007
Sivupohja

Kiitos!

Mitä koiramaisin koira
Eräs koiraskoira,
joka haukkui koiria,
siis koiraskoirakoira,
mitä koiramaisin koira -
se koiranhännän huomasi
ja koko koiruus pyörähti
ja vauhti kiihtyi sikäli
kuin kuono pysyi kuonona
ja häntä hännillä
eli kuonon perässä.
Ja koiraskoirakoira
jo toki häpesi,
kun kuono häntää pakeni,
siis oli pelkuri!

Ja koiraskoirakoira
teki hännällensä koiruuden
eli täysikäännöksen.
Ja nytpä kävi oitin näin:
koko koiruus pyöri toisin päin,
kun äsken nimittäin.
Vaan - mutta - kas:
taas kuono edellä
ja häntä, häntä vääränä
sen kuono perässä!

Ja koiraskoirakoira
eli koirakoirakoiras,
niin naaras-
kuin koiras-
koirakoirakoiras,
ja pääpää eritoten,
jo sekosikin, joten
sikin sokin jotenkuten
jokin kukin miten mikin
jäsen oppi vähin erin
tavan jolla takaperin
tästäkö-tästäkö
tästäkö-tästäkö
koko koiruus pyörähti
ja vauhti kiihtyi sikäli
kuin nelitahtimoottori
ja uusi suunta selvisi
ja häntä
häntä
häntä
häntä
häntä päätä pakeni
ja pöly sakeni!"

Ja katso: koko koiruus pyörii tänä päivänä
häntä edellä
ja kuono perässä.

- Lauri Viita
Kello